Pekka Vasara ja itseäänkuorivien appelsiinien arvoitus

“Montako tuntia videoita hänelle oli näytetty? Siellä 80–90-lukujen taitteen pimeässä pommisuojassa VHS-nauhuri suolsi faktana, että LSD:n vetäminen saa ihmisen luulemaan itseään appelsiiniksi tai joksikin ihmeelliseksi taistelukalkkunan ja luolamiehen ristisiitokseksi, jonka loppusijoituspaikkana toimii mielisairaala. Tuo pieni lapsi ei tiennyt, mikä mielisairaala on, mutta siitä hän oli varma ettei tahtonut sinne.”

Read More
Luomisvoiman lumoissa

Usein kuulee sanottavan, ettei maailmaa voi enää aikuisena katsoa samalla tavalla kuin lapsen silmin. Voin onnekseni todeta, ettei tämä pidä paikkaansa: Psykedeelit ovat saattaneet minut näkemään ympäristöni kuin ensimmäistä kertaa. En voi enää katsoa sitä entiseen tapaan, eikä sen pitäminen itsestäänselvyytenä ole enää mahdollista.

Read More
Pitkä huuma kesä

"Illan venyessä odotettua pidemmäksi prekaari löytää itsensä jakamassa lapsuusmuistojaan ja puhumassa syvällisiä suviyössä. Jazz soi hiljaa taustalla, kun siiderin hunajainen maku yhdistettynä Tysonin takakäden lailla iskevään volttimäärään rohkaisee prekaarin suutelemaan mielitiettyään.
Polkiessaan kotiin hän tutkiskelee kulunutta iltaa ja yötä sydämessään. Voi paska – hän taitaa olla rakastunut. Taas."

Read More
Tatit, tieto ja totuus

“Psykedeelien alaisena saadussa informaatiossa on vaikea tehdä rajanvetoa kokemuksellisen fiilistelyn ja kokemuksellisen tiedon välillä. Toki, ihminen hankkii tietoa ympäröivästä maailmasta myös kokemuksellisesti, mutta kokemuksella ja kokemuksella on silti iso ero. On eri asia olla Exeter Housen iloinen empiristi kuin tajuntansa tapahtumahorisonttia hermeettisessä sienipuvussaan tutkiva astronautti Zorg-planeetalla.“

Read More
Taikasienet ovat ainoa luonnonvarainen huumausaineemme, ja enää alle puolet suomalaisista rankaisisi niiden poiminnasta

Suippumadonlakki on tiettävästi ainoa Suomessa luonnonvaraisena kasvava eliö, jonka poimiminen on huumausainelain nojalla kiellettyä. Kyselyiden perusteella ihmiset suhtautuvat taikasienten hankkimiseen – ainakin poimimalla – huomattavan sallivasti: THL:n tekee neljän vuoden välein suomalaisten huumeiden käyttöä ja huumeasenteita koskevan kyselytutkimuksen, ja vastikään julkaistujen tulosten perusteella enää alle puolet suomalaisista rankaisisi huumaavien sienten poimimisesta. Tämä on merkittävää myös siksi, että esimerkiksi kannabiksen polttamisesta rankaisisi edelleen lähes 60 prosenttia väestöstä, ja osuus on korkeimmillaan ollut 75 prosenttia.

Read More
Huonoja trippejä on olemassa

Toisen viisastelu siitä, että ihmisen tulisi suhtautua mieltään pirstoneeseen psykedeelikokemukseensa opettavaisena, vertautuu mielestäni siihen, että vastaavaa penättäisiin raiskauksen tai muun väkivallan uhrilta. Tietenkin on paljon ihmisiä, jotka kertovat olevansa kiitollisia mitä järkyttävämmistä kokemuksista juurikin siksi, mitä ovat noiden kokemusten käsittelyn kautta lopulta oppineet, mutta tuollaisen asenteen tuputtaminen toiselle vihjaa empatian puutteesta, tai ehkäpä vain ihmismielen toiminnan heikosta tuntemuksesta. Ihmisen tarinat ja kokemukset muuttuvat harvoin pelkän järkeilyn voimalla. Kun norsunluutornistaan neuvojaan jakeleva ei vaikuta edes yrittävän ymmärtää traumasta kärsivää, vaikutuksena saattaa hyvinkin olla vain traumaa ylläpitävien puolustusmekanismien voimistuminen.

Read More
Huonoja trippejä, onko niitä?

"Niin psykedeelikokemuksen pyörteissä kuin yleisemminkin elämässäni minulle on tärkeintä pitää mielessä, että vastaan tulevat asiat eivät ole yhtä määrittäviä kuin se, kuinka vuorovaikutan niiden kanssa. Pyrkimykseni hyväksyä kaikki kokemani on kuin hengen alkemiaa, joka on muuttanut saastaisimmatkin kokemukseni hyvinvointini kultaiseksi perustaksi."

Marraskuun toiseksi viimeisessä kirjoituksessa Timo Komulainen pohtii hyvän ja huonon käsitteitä ja sitä, kuinka ne heijastuvat psykedeelikokemuksien kirjoon.

Read More
Mieleni pirstaloitui LSD-matkalla, ja hyvä niin

“Ensimmäisellä LSD-matkallani mieleni pirstaloitui. En ikuisuudelta tuntuvaan hetkeen tiennyt kuka tai missä olin. Se tuntui siltä kuin mieleni olisi ollut täynnä irrallisia tietokoneita, jotka eivät keskustelleet keskenään. Jäädyin paikoilleni, enkä osannut kommunikoida millään tavalla. Se vähä mitä tästä tilasta jäi mieleen, tiivistyy ajatukseen “kenelle minälle minä puhun?”. Mieleni syyti vaihtoehtoisia muistoja edellisten tuntien aikana tapahtuneista asioista, enkä enää ollut varma siitä, oliko jokin muistoistani oikea. Tähän pirstaloitumisen kokemukseen en olisi ikinä osannut valmistautua. Se tuntui kammottavalta. Pelkäsin menettäneeni järkeni lopullisesti.”

Read More